Villasukilla Vegasiin

Villasukilla Vegasiin

torstai 24. syyskuuta 2015

Miten pienillä jaloilla pärjää?





Eräs ystäväni kysyi kerran, että miten sitä aikuinen ihminen voi pysyä pystyssä noin pienillä jaloilla. Totesin, että ainakin tähän asti on mennyt melko hyvin! Myönnettäköön, että kun kengänkoko on 34-35, on jokus ollut haasteellista löytää kauniita, tyylikkäitä ja jalkaansopivia naisten kenkiä. Etenkin sandaalit olen usein löytänytkin lastenosastoilta.

Tämä oman jalan pienuuteni aiheuttaa joskus sen, että minun on vaikea muistaa isokenkäisiä. Jotenkin tuntuu, että kun omat varpaat sovitettaessa sujahtavat kokonaan sukan sisään jo ennen ensimmäistäkään kärkikavennusta, on sukkien oltava jättimäiset.. vaikkei näin todellisuudessa olekaan. Näistä ampiaisvartisista sukista yritin ainakin tehdä isommat ja 43 numeroisen jalan omistava poikani ainakin antoi niille hyväksynnän sovittaessaan.

Eläköön siis erilaisuus ja se, että monenkokoista ja näköista sukkaakin mahtuu maailmaan. Seuraavaksi teen... tai no katsotaan mitäs siitä tulee :-)

tiistai 15. syyskuuta 2015

Puolukoita ja valepalmikkoa




Viikonloppuna päätin lähteä puolukkametsään. Ajattelin, että jos muutaman litran poimisin, vispipuuroa teki mieli eikä ruispuolukkapuurokaan ollut pois suljettu vaihtoehto. Palasin muutaman tunnin päästä mukanani 45 litraa herkkua. Facebook-ystäväni epäilivät, ettei pakastimeni teho ja kapasiteetti riitä moisten marjamäärien käsittelyyn. No, onneksi fb:n voima on kova ja sain pari ämpärillistä myydyksikin. Intohimoni marjastukseen alkaa saada vakavia piirteitä - pitäisiköhän asialle tehdä jotain?

Sentään yhdet sukatkin sain viikonloppuna valmiiksi. Näiden resori on valepalmikkoa, jonka ohjeen löysin niin ikään facebookin syövereistä. Ihana tehdä ja näyttää mukavalta! Mitäköhän seuraavaksi?
Jokohan näillä sukkamäärillä uskaltaisi alkaa katsella kuvia Las Vegasista ;-)

perjantai 11. syyskuuta 2015

Aika juoksee, minä en

Yksi elämän ihanimmista asioista on se, kun tajuaa miten paljon on vielä tekemättä ja oppimatta! Vaikka joskus tuskanstunkin informaatiotulvaan, olen löytänyt netin kautta niin mahtavia ohjeita ja ideoita, etten usko ehtiväni niistä läheskään kaikkia tässä elämässä toteuttaa!
Näissä kuvan sukissa on niin ihanan helppo mutta kuitenkin niin erilainen resori. Hassua, miten pienistä asioista voikin olla onnellinen.


Nyt se intiaanikesäkin sitten tuli ainakin tänne Kanta-Hämeeseen. Tosin perjantai on jo niin pitkällä, että ihan pian pakkaan kimpsuni ja kampsuni päästäkseni jälleen viikonlopuksi mökin rauhaan Savoon. Puolukat, voi siellä ne jo minua odottavat ja ehkäpä jokunen sienikin on nostanut päätään. Lämmin ja sateeton elokuu kyllä hidasti sienten ilmestymistä, mutta kukapa tietää josko nyt olisivat innostuneet.

Ja jos ei metsässä juoksentelu ihan koko viikonlopun ajan huvita, niin ainahan ne ovat mukana; sukkapuikot. Katsotaan mitä uutta ensi viikolla olisi tarjolla.

Aurinkoista viikonloppua!

maanantai 7. syyskuuta 2015

Perussukkakiintiö toistaiseksi täynnä

Niin ihanaa kuin se onkin neuloa ihan perussukkia, sellaisia, joita voi huiskia automatkalla mökille tai tv:n ääressä iltaisin, jouduin huomaamaan, että nälkä kasvaa syödessä ja mieli kaipaa uusia ideoita ja haasteita.

Netti erilaisine neulojaryhmineen on täynnä mitä upeimpia luomuksia ja yhdestä fb-ryhmästä nappasin kahteen sukkapariin uudenlaisen varsimallin. Yksinkertaista, helppoa, mutta ainakin omalle silmälleni mukavaa vaihtelua. Mitäs pidätte?

Tällaiset sukat sain siis aikaiseksi viikonloppuna, vaikka myönnettävä on, että myös mustikoita tuli vielä yksi ämpärillinen mökkituliaisena kaupunkiin. Nyt kyllä päätin, että mustikkakausi olkoon tämän vuoden osalta paketissa... marjat saavat luvan vaihtua puolukoihin!

Tänään ropisee sade vasten ikkunaa, mutta intiaanikesäähän tässä odotellaan!

Aurinkoista mieltä sukkien ystäville!

torstai 3. syyskuuta 2015

MARJASTUSHOLISTIN LOMA VIETETTY

Loma takana... tai no, oikeastaanhan seuraava on jo edessä :-)
Mietin laittaa tähän kuvan loma-ajan sukkatuotoksistani, mutta koskapa (hävetää ihan myöntääkin), vain muutamat villasukat ovat viimeviikkoina nähneet päivänvalon, kuva kertokoon siitä, mihin olen suurimman osan lomastani käyttänyt: marjastukseen!

Kun ensimmäiset mustikat alkoivat sinertää, sain suoranaisia marjaholistin oireita. Kädet vapisivat eivätkä jalatkaan pysyneet paikoillaan. Metsään oli päästävä! Onnekseni kilometrin sisällä mökkipihastamme on sellaiset marjamaastot että pois alta. Siellä sitten painelin päivä toisensa perään, milloin mustikkaämpärin, milloin vadelmaämpärin ja milloin yhtäaikaa molempienkin kanssa. Ja satoahan tuli. Pakastin pursuilee marjoja ja minä olen niin äärimmäisen onnellinen siitä, että talven vitamiinit odottavat taatusti puhtaina ja lisäaineettomina nautiskelijoita!

Nyt sitten totuttelen arkeen ja aamuherätyksiin. Vaikkakin on myönnettävä, että olen lomallakin sellainen aamuvirkku ettei kelloa enää yhdeksän jälkeen sängynpohjilta katsella. Kesäaamut, ne ovat kyllä ihmisen parasta aikaa! Mökkimaisemista löytyy muutama fiilistelykuva "rakkaita paikkoja"-otsikon alta.

Luulenpa, että pian saan taas villasukkatuotoksistanikin kuvia, sillä into on kova ja jotain hieman erilaistakin on jo syntymässä. Syksy saa tulla - minä ainakin olen valmis!