Tiikerilauma valmiina - Tigers ready to run

Olen viimeisten viikkojen aikana neulonut kokonaisen laumallisen tiikerintassusukkia (kuvassa on vain murto-osa tekemistäni). Näitä sukkia on ollut ihana tehdä; suht helppoja ovat, mutta silti mukavalla pikku erikoisuudella höystettyjä. Olen saanut myös mukavan määrän tilauksia kyseisistä sukista ja sekös on lämmittänyt mieltäni melkoisesti. Nyt alkaa kuitenkin joulu painaa päälle ja pakko on ollut myydä jo ei-oota, sillä edelleenkin vuorokaudessani on vain ne vaivaiset 24 tuntia.

Vaikka pidänkin itseäni melko luovana ihmisenä, olen tajunnut sukkamallien keksimisen olevan sangen vaikeaa. Olisi kiva ideoida uusia malleja, mieluiten vielä sellaisia, joissa on joku juju ja hauskuus mukana. No, kunhan olen joulun aikaan yhden päivän istunut ilman kudinta, niin eiköhän niitä kokeiluita ala tulla... jotakin kivaa vaikkapa ystävänpäivää ajatellen. Niin ja hyviä ideoita tietysti vastaanotetaan; sopii laitella vaikkapa ihan privaattimailillakin, jos siltä tuntuu.

Tänään on A-kirjainten nimipäivä, joten onnea kaikille joulukuun sankareille!
Sitä voisikin puikkojen illalla suihkiessa laitella vaikka riisipuurot tulille.

Mukavaa joulunalusaikaa!

Timantitko tytön parhaita ystäviä?

Jokainen neulontaan hurahtanut - neuloosi-diagnoosin saanut - tietää, ettei mikään postin tuoma paketti saa aikaan niin paljon positiivisia tuntemuksia kuin lankapaketti! Minä olen yleensä ostellut lankani ihan ruokaostosten yhteydessä kaupoista tai sunnuntaipäivien piristyksenä kirpparireissuilta, mutta sitten yllättäen tajusin, että minähän voin tilata langat kotiin ja käyttää niiden osteluun kuluvan ajan neulomiseen! Ja voi sitä ilon päivää, kun langat sitten saapuvat hypisteltäväkseni.

Sitäkin olen tässä viime aikoina miettinyt, että kun jotkut tuntuvat olevan vallan katkeria siitä, kun joku toinen myy omia tekeleitään ja tienaa näin hirrrrmuiset summat rahaa. Niin; kyllä minä ainakin henkilökohtaisesti olen vielä tukevasti miinuksen puolella, jos lasken kaikki neulomiini sukkiin kulutetut lankaeurot, työtunteja en lähde edes miettimään, sillä mielihyvälle on paha laskea hintaa. Ja yksi menoerä odottaa vielä ottajaansa, sillä tokihan näistä pienistäkin tienisteistä verottaja tahtoo omansa. Mutta kuten poikani viisaasti laski: kun kuitenkin neuloisit tv:tä katsellessasi, voithan siitä sentään muutaman euron tienatakin ja saada sitä kautta entistä paremman mielen.

Eläköön siis käsityöt ja niiden arvostus sekä ennen muuta neulomisen tuoma mielihyvä!

Kettukarkkeja ja kuvioita

Jo pitkään olen haaveillut kettukarkkisukkien teosta, mutta keltaisen langan löytyminen osoittautui uskomattoman vaikeaksi! Kun sitten viime torstaina sain postissa tilaamani lankapaketin, hyppelehdin kuin pikkutyttö onnesta. Ja siinä kohdin keskeneräiset kuviosukat saivatkin valmistumiseensa vauhtia, sillä puikot piti saada vapautettua kettukarkeille!

Vaikka viikonloppu menikin mökkeillessä ja pitkälti myös haravanvarressa, pääsi etenkin automatkoilla neuloja valloilleen. Voi miten ihana malli tuo karkkisukka olikaan. Ja sunnuntai-iltana en sitten malttanut mennä nukkumaankaan ennenkuin jokaikisellä ketulla oli silmät päässä.

Että nytkö olisi tauon paikka, kun yksi haave on toteutettu? Ja katin (vaiko ketun) kontit! Nythän se into vasta alkoi, sillä tilasin tietty - kun vihdoin löysin - sitä keltaista lankaa niin paljon, että tällä mallilla voisi tehdä vaikka viidetkymmenet kettusukat. Mutta ehkäpä nyt kuitenkin koetan jotain muita syötävän hyviä sukkamalleja.

Rakastan tätä väriyhdistelmää

Laitoin noin puoli vuorokautta sitten tämän sukkakuvan facebookin Voihan villasukka! -ryhmään ja nyt kuvalle on kertynyt tykkäyksiä jo 226. On tämä some-maailma vaan ihmeellinen; jos ei sitä olisi, niin nämäkin sukat - joista nyt itse satun pitämään ihan valtavasti - odottelisivat keskenänsä sukkakopassa parempia päiviä. Ja onhan sekin myönnettävä, että mieltä hivelee tuo tykkäysten määrä. Ei kai käsitöiden tekijälle ole mitään sen hienompaa kuin toisen käsityöläisen kannustus.

Nyt on kyllä käynyt myös niin, että kirjoneulemallit ovat valloittaneet sydämeni. Jotenkin niistä tulee mieleen äitini aikoinaan tekemät monen monituiset neuleet; sukat, lapaset ja villapaidat. Ihanaa fiilistelyä lapsuusaikaan siis. Pitänee tästä siis alkaa etsiä jo seuraavaa mallia, sillä ovathan nämä puna-valkoiset sukat valmistuneet jo monta tuntia sitten ja kyllä puikkosormia jo kovin kutittaa...

Lokakuun jatkoa!

Fiilistelyä jenkkisukilla

Kyllähän se niin on, että nälkä kasvaa syödessä. Uusia ohjeita tuntuu kantautuvan silmiini joka tuutista ja ainoa ongelma on malttaa tehdä sukkia järjestyksessä ja aina vähintään kaksi samanlaista!
Nähtyäni mallin jenkkisukista tajusin, että pakkohan ne on tehdä, kun kerran teemana on Villasukilla Vegasiin. Nähtäväksi jää, syntyykö puikoista vielä varsinaiset Vegas -aiheisetkin sukat.

Netistä löysin mahtavan ohjelman, joka piirtää haluamani kuvan ruuduiksi. Tajusin, että nythän vain taivas on rajana kuvien neulonnassakin! Itse en osaa piirtää edes aurinkoa tunnistettavaksi, mutta lankoja ehkä osaan pyöritellä mallin mukaan... Tuloksia odotellessa, eikö vain?

Ihana syksyinen kuulaus kutsuu viikonlopun viettoon ja näihin kuviin, näihin tunnelmiin on hyvä päättää tältä erää. Seuraavia sukkia esittelen varmasti taas viikon sisään - olethan kuulolla?

Auts, käteen sattuu!

Ei tule vanhuus yksin, eivätkä kai lihasvaivatkaan. Tai mikä nyt se lieneekin, kun käsivarteen jomottaa eikä toisella kyljellä voi edes nukkua. Joku voisi antaa vinkin olla neulomatta sukkia edes muutaman päivän, mutta johan se todettiin vuosia sitten mainoksessa, että kahta en vaihda ja kyllä se toinen on minulle sukkapuikot.

Nyt olen jotenkin hurahtanut näihin kuvioneuleisiin. Facebook-ryhmä Voihan villasukka on kyllä sellainen ryhmä, että voi mahoton. Ei riitä kädet, ei langat eikä vuorokaudessa tunnit tekemään kaikkea mitä tahtoisi. Mahtavaa on huomata, että en ole todellakaan ainoa sukkiin hurahtanut ihminen Suomen maassa - eläköön vertaistuen voima!

Sukkaa pukkaa siis lisää käsivaivasta huolimatta. Pitänee hakea pakastimesta herne-maissi-paprika -pussi hetkeksi viilentämään... sittenpähän sitä taas jaksaa!

Mutta koskapa syyskuu on jo vaihtunut lokakuuksi, sanoisi rakas elämänkumppanini (joka on muuten se toinen asia, mitä en vaihda): "ens kuun jälkeen onkin jo joulukuu", joten mukavaa sen odottelua!

Miten pienillä jaloilla pärjää?

Eräs ystäväni kysyi kerran, että miten sitä aikuinen ihminen voi pysyä pystyssä noin pienillä jaloilla. Totesin, että ainakin tähän asti on mennyt melko hyvin! Myönnettäköön, että kun kengänkoko on 34-35, on jokus ollut haasteellista löytää kauniita, tyylikkäitä ja jalkaansopivia naisten kenkiä. Etenkin sandaalit olen usein löytänytkin lastenosastoilta.

Tämä oman jalan pienuuteni aiheuttaa joskus sen, että minun on vaikea muistaa isokenkäisiä. Jotenkin tuntuu, että kun omat varpaat sovitettaessa sujahtavat kokonaan sukan sisään jo ennen ensimmäistäkään kärkikavennusta, on sukkien oltava jättimäiset.. vaikkei näin todellisuudessa olekaan. Näistä ampiaisvartisista sukista yritin ainakin tehdä isommat ja 43 numeroisen jalan omistava poikani ainakin antoi niille hyväksynnän sovittaessaan.

Eläköön siis erilaisuus ja se, että monenkokoista ja näköista sukkaakin mahtuu maailmaan. Seuraavaksi teen... tai no katsotaan mitäs siitä tulee :-)