Veljekset vauhdissa!

Aikoinaan, kun tämän blogin perustin, lupailin, että ehkäpä joku kuvakin sieltä Jenkeistä saadaan, kunhan sinne saakka päästään. Kuten aiemminkin jo kerroin, matka muutti hieman muotoaan ja Vegas kohteena sai väistyä Miamin tieltä. Marraskuussa poikani kuitenkin pakkasivat reppunsa ja parin viikon seikkailu alkoi. Kuvassa isoveli hoitelee navigaattorin virkaa ja pikkuveli on ratissa, kun palmut huojuvat taustalla ja maisemat vaihtuvat avoautossa matkaaville.

Joulun alla matkasi melkoinen määrä villasukkia uusille omistajille, osan rahalla, osan ilman... olihan niitä sinne kaapin syövereihin ehtinyt melkoisesti kertyäkin. Jonkin aikaa on mennyt jopa lähes kokonaan ilman kudinta, mutta välipäivinä oli jo pakko ottaa puikot esiin ja nyt sitten pukkaa mehiläissukkaa. Saapas nähdä mihin seuraavilla sukkapareilla matkataan.

Kiitos, kun olet ollut matkalla mukana - olkoon tämä muistutus siitä, että unelmilla on siivet!

Lämmittävät karhukoirat

Joskus tämä elämä pompottelee ja yksi asia johtaa toiseen - vanhat jutut jäävät taka-alalle ja uudet vievät mennessään. Jos nyt joku luulee, että sukkien teko olisi jotenkin jäänyt viime aikoina vähemmälle, niin täytyy myöntää, että oikeassapa on, mutta taas tässä heilutaan innolla puikkojen kanssa ja pakerretaan uusia kuvioita.

Hyvä ystäväni on innokas metsälläkävijä ja myös koiranäyttelyissä hänet saattaa tavata. Minullekin läheisiksi muodostuneita karhukoiria löytyy mökkinaapuristamme ja niiden innoittamina syntyivät nämä karhukoirasukat juhannusaaton synttärisankarille viemisiksi. Nyt täytyy kyllä myöntää, että haasteita oli melkoisesti, sillä kolmen langan mukana vienti ei ottanut onnistuakseen ja niinpä päädyin - pakon sanelemana - opettelemaan päällekirjontatekniikkaa. Sekään ei kyllä ensin alkuun sujunut täysin vaikeuksitta, mutta lopputulokseen uskallan olla sittenkin tyytyväinen.

Joku näppärä voisi ensimmäisistä blogiteksteistäni päätellä, että projektini pitäisi olla jo päätöksessään, mutta kun nuorista miehistä on kyse (ja heistähän tässä projektissa alunalkujaan on kyse), asiat venyvät ja paukkuvat, suunnitelmat muuttavat muotoaan. Vegasiin ei loppuviimeksi mentykään, vaan syksylle on sen sijaan varattuna matkat Miamiin. No käyhän se minulle, etenkin, kun esikoispoikani antoi luvan:"ei sun äiti tarvitse sitä blogin nimeä tämän takia muuttaa".

Seuraathan siis yhä matkaa villasukilla Vegasiin tai.... kirjoneuleilla Miamiin - ihan miten vaan.

Missä palmupuut on puita vaan, syntyi sukat nää tähän maailmaan

Luin jostain viisauden: "parempi yksi ruuvi löysällä, kuin monta kireällä".
Myönnettäköön, että tunsin itseni jossain määrin yksilölliseksi, kun Vietnamin rannoilla, reilun 30 asteen lämpötilassa, kaivoin esille kutimeni ja ryhdyin nakuttamaan villasukkia. Sainpahan ainakin hymyjä ja myös lievää hämmästystä osakseni. Vaan joku tykkää maata rannalla ainoastaan aurinkoa palvoen, joku kirjoja ahmien ja joku sukkia väsästäen.

Totta, olen siis ollut lomalla ja nautin joka hetkestä lämmössä ja leppoisassa tuulessa. Elämäni ensimmäinen Aasiaan suuntaunut matka on nyt takana ja luulenpa, ettei se jää viimeiseksi. Koin mm.
1) mahdotonta liikennettä Saigonissa
2) ihania kala- ja äyriäisruokia Phan Thietissä
3) Apinan vuoden alun Muinessa
4) hiekkaa varpaiden välissä
5) ikimuistoista yhdessäoloa rakkaitten ihmisten kanssa

Kahdessa viikossa valmistui kolme kettukarkkisukkaa. Olisi ehkä valmistunut enemmänkin, mutta punainen villalanka pääsi loppumaan, eikä sitä löytynyt lisää paikallisesta marketista.

Tästä on hyvä - lumitöiden myötä - jatkaa kevättä kohti!

Tuokoon vuosi 2016 onnea, iloa ja paljon uusia sukkia!

Blogin hiljaiselosta voisi melkein päätellä, että intoni sukkiin on laantunut, mutta oikaistakoon asia heti, sillä näin ei ole. Oikeastaan tilanne on päinvastainen, sillä neuloosi tautina on ottanut niin vahvasti vallan, etten enää (muka) ehdi kirjoittelemaan, en siivoamaan, en silittelemään pyykkejä enkä lenkkeilemäänkään. Sukkia on siis syntynyt viimeisinä viikkoina enemmän kuin koskaan aikaisemmin!

Muutama päivän ennen joulua tein inventaarion valmiiden sukkieni koppaani ja sen seurauksena yksitoista sukkaparia löysi tiensä ystävien joulupaketteihin. Suoranaista matkaa lämpimään he eivät siis minulta lahjaksi saaneet, mutta lämpöä kuitenkin sukkien muodossa. Kiitoksiakin sain ja ne puolestaan lämmittivät omaa mieltäni suuresti!

Jouluaaton aattona toi posti minulle mieluisan paketin: Novitan ja Citymarketin sukkakilpailussa oli ollut onni myötä ja siksipä sainkin melkoisen pussillisen uusia lankoja. Ei liene vaikeaa kuvitella sitä hiplailun määrä, kun langat käsissäni mietin ja pohdin uusien mallien tekoa. Kuvassa voittolankojani sekä parit tekeleet, joista tiikerintassusukat ovat jo matkanneet pienien rakkaiden ystävieni luo Jyväskylään. Kettukarkkisukat odottavat vielä eräitä syntymäpäiviä...

Nyt joku saattaisi ihmetellä, että miten lahjaksi annetut sukat karruttavat Las Vegasin matkakassaa. Ja vastaus on: eivät mitenkään! Tosiasia kuitenkin on, että vaikkei sukantekijän lompakko ihan joka sukista paksuuntuisikaan, niin hyvä mieli ja antamisen ilo ovat sitäkin suurempia rikkauksia.

Antamisen - ja kaiken muunkin - iloa siis myös vuoteen 2016!

Tiikerilauma valmiina - Tigers ready to run

Olen viimeisten viikkojen aikana neulonut kokonaisen laumallisen tiikerintassusukkia (kuvassa on vain murto-osa tekemistäni). Näitä sukkia on ollut ihana tehdä; suht helppoja ovat, mutta silti mukavalla pikku erikoisuudella höystettyjä. Olen saanut myös mukavan määrän tilauksia kyseisistä sukista ja sekös on lämmittänyt mieltäni melkoisesti. Nyt alkaa kuitenkin joulu painaa päälle ja pakko on ollut myydä jo ei-oota, sillä edelleenkin vuorokaudessani on vain ne vaivaiset 24 tuntia.

Vaikka pidänkin itseäni melko luovana ihmisenä, olen tajunnut sukkamallien keksimisen olevan sangen vaikeaa. Olisi kiva ideoida uusia malleja, mieluiten vielä sellaisia, joissa on joku juju ja hauskuus mukana. No, kunhan olen joulun aikaan yhden päivän istunut ilman kudinta, niin eiköhän niitä kokeiluita ala tulla... jotakin kivaa vaikkapa ystävänpäivää ajatellen. Niin ja hyviä ideoita tietysti vastaanotetaan; sopii laitella vaikkapa ihan privaattimailillakin, jos siltä tuntuu.

Tänään on A-kirjainten nimipäivä, joten onnea kaikille joulukuun sankareille!
Sitä voisikin puikkojen illalla suihkiessa laitella vaikka riisipuurot tulille.

Mukavaa joulunalusaikaa!

Timantitko tytön parhaita ystäviä?

Jokainen neulontaan hurahtanut - neuloosi-diagnoosin saanut - tietää, ettei mikään postin tuoma paketti saa aikaan niin paljon positiivisia tuntemuksia kuin lankapaketti! Minä olen yleensä ostellut lankani ihan ruokaostosten yhteydessä kaupoista tai sunnuntaipäivien piristyksenä kirpparireissuilta, mutta sitten yllättäen tajusin, että minähän voin tilata langat kotiin ja käyttää niiden osteluun kuluvan ajan neulomiseen! Ja voi sitä ilon päivää, kun langat sitten saapuvat hypisteltäväkseni.

Sitäkin olen tässä viime aikoina miettinyt, että kun jotkut tuntuvat olevan vallan katkeria siitä, kun joku toinen myy omia tekeleitään ja tienaa näin hirrrrmuiset summat rahaa. Niin; kyllä minä ainakin henkilökohtaisesti olen vielä tukevasti miinuksen puolella, jos lasken kaikki neulomiini sukkiin kulutetut lankaeurot, työtunteja en lähde edes miettimään, sillä mielihyvälle on paha laskea hintaa. Ja yksi menoerä odottaa vielä ottajaansa, sillä tokihan näistä pienistäkin tienisteistä verottaja tahtoo omansa. Mutta kuten poikani viisaasti laski: kun kuitenkin neuloisit tv:tä katsellessasi, voithan siitä sentään muutaman euron tienatakin ja saada sitä kautta entistä paremman mielen.

Eläköön siis käsityöt ja niiden arvostus sekä ennen muuta neulomisen tuoma mielihyvä!

Kettukarkkeja ja kuvioita

Jo pitkään olen haaveillut kettukarkkisukkien teosta, mutta keltaisen langan löytyminen osoittautui uskomattoman vaikeaksi! Kun sitten viime torstaina sain postissa tilaamani lankapaketin, hyppelehdin kuin pikkutyttö onnesta. Ja siinä kohdin keskeneräiset kuviosukat saivatkin valmistumiseensa vauhtia, sillä puikot piti saada vapautettua kettukarkeille!

Vaikka viikonloppu menikin mökkeillessä ja pitkälti myös haravanvarressa, pääsi etenkin automatkoilla neuloja valloilleen. Voi miten ihana malli tuo karkkisukka olikaan. Ja sunnuntai-iltana en sitten malttanut mennä nukkumaankaan ennenkuin jokaikisellä ketulla oli silmät päässä.

Että nytkö olisi tauon paikka, kun yksi haave on toteutettu? Ja katin (vaiko ketun) kontit! Nythän se into vasta alkoi, sillä tilasin tietty - kun vihdoin löysin - sitä keltaista lankaa niin paljon, että tällä mallilla voisi tehdä vaikka viidetkymmenet kettusukat. Mutta ehkäpä nyt kuitenkin koetan jotain muita syötävän hyviä sukkamalleja.