SATEISET SUKAT
Heräsin yöllä useampaankin kertaan kuuntelemaan sateen ropinaa toivoen, että se aamuun mennessä loppuisi, etten aivan kastuisi polkiessani viikon viimeisenä työpäivänä töihin.
En malttanut odottaa herätyskellon pirinää, vaan nousin hieman aikaisemmin viimeistelemään edellisillan tekeleitteni, sinisten sukkien, kavennukset. Oikeastaan niistä tuli aika mukavan pirtsakat, vaikka onkin myönnettävä, ettei sininen ole ihan minun värini... paitsi taivaansini ja järven aallot ja tietysti kasarimuistoina sininen enkeli. Musta puolestaan on värinä aivan mahtava! Siihen voi lisätä oikeastaan minkä tahansa toisen värin ja pirteä yhdistelmä on valmis. Vai miltä näyttää?
Tänään illalla on pakko painua sauvakävelylle, sillä nyt niskat ja hartiat kertovat karua kieltään siitä, mitä on muutamat viimepäivät ja -viikot tullut tehtyä. Ja ei, sade ei ehtinyt lakata ennen töihinlähtöäni, mutta sadetakilla ja -housuillahan siitä kahdeksan kilometrin fillaroinnista selvittiin lähes kuivana.
Ihanaa viikonloppua ja eikun puikkoillaan!
Kun juhannusaattona 2015 sain tietää, että pojistani vanhempi on viemässä pikkuveljeään ensi kesänä Las Vegasiin, tunsin, että haluan olla mukana projektissa. Blogini ensimmäinen teksti paljastaa lisää... Tervetuloa matkalle mukaan!
Villasukilla Vegasiin
perjantai 31. heinäkuuta 2015
keskiviikko 29. heinäkuuta 2015
TÄSTÄ KAIKKI ALKOI!
Kun juhannusaattoiltana näin kahden aikuisen poikani
halaavan toisiaan ja kuulin kuopukseni sanovan: ”sä olet paras isoveli ikinä”,
kostuivat silmäkulmani onnenkyyneleistä. Poikia katsellessani koin, että
olenpahan minäkin saanut tässä elämässä jotain hyvää aikaiseksi; kasvattanut
yksinhuoltajana aikuisiksi kaksi pikkuvipeltäjää, jotka nyt ovat jo salskeita
nuorukaisia.
Mutta miksi nuo poikani sitten niin tunteellisesti elivät
tuota keskikesän hetkeä? Isoveli oli juuri paljastanut, että hän on jo usean vuoden
ajan säästänyt joka ikinen viikko pienen summan rahaa viedäkseen pikkuveljensä
seuraavan kesänä Las Vegasiin. Uhkapelaamaanko? Ehkä hieman sitäkin, mutta
suurimpana ajatuksena on varmasti haave olla yhdessä, nähdä maailmaa, kokea
jotain suurta kahdestaan! Olen matkaillut paljonkin lasteni kanssa heidän
asuessaan vielä luonani, mutta jenkeissä emme ole koskaan porukalla käyneet.
Nyt siis veljekset ovat sinne menossa – kesällä 2016.
Vaikka matkustusrahat alkavatkin jo olla kasassa, tiedän,
että rahaa matkalla tarvitaan paljon muuhunkin kuin vain lentolippuihin.
Syödähän sitä pitää Amerikassakin, ja nukkua jossain niin ja ajella
vuokra-autolla ja hypätä kukaties laskuvarjollakin. Tahdoin niin kovasti
avittaa poikiani, että ryhdyin miettimään mikä olisi se projekti, johon
tällaisen 50+ -ikäisen ihmisen rahkeet työnteon ohessa riittäisivät. Ja sitten
sen keksin: kun kerran muutoinkin teen aina käsilläni jotain, miksen urakoisi
villasukkia jopa ihan myyntiin asti. Näin alkoi Villasukilla Vegasiin
–projekti, joka vielä tässä vaiheessa etsii muotoaan, mutta ensimmäiset sukat
ovat jo nähneet päivänvalon ja puikot huiskivat päivittäin!
Tervetuloa, hyvä lukijani, mukaan projektiin. Ehkä mekin
pääsemme – jos olemme oikein sisukkaita -
vähintäänkin kuvien kautta mukaan
Vegasiin ensi kesänä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)