Lämmittävät karhukoirat

Joskus tämä elämä pompottelee ja yksi asia johtaa toiseen - vanhat jutut jäävät taka-alalle ja uudet vievät mennessään. Jos nyt joku luulee, että sukkien teko olisi jotenkin jäänyt viime aikoina vähemmälle, niin täytyy myöntää, että oikeassapa on, mutta taas tässä heilutaan innolla puikkojen kanssa ja pakerretaan uusia kuvioita.

Hyvä ystäväni on innokas metsälläkävijä ja myös koiranäyttelyissä hänet saattaa tavata. Minullekin läheisiksi muodostuneita karhukoiria löytyy mökkinaapuristamme ja niiden innoittamina syntyivät nämä karhukoirasukat juhannusaaton synttärisankarille viemisiksi. Nyt täytyy kyllä myöntää, että haasteita oli melkoisesti, sillä kolmen langan mukana vienti ei ottanut onnistuakseen ja niinpä päädyin - pakon sanelemana - opettelemaan päällekirjontatekniikkaa. Sekään ei kyllä ensin alkuun sujunut täysin vaikeuksitta, mutta lopputulokseen uskallan olla sittenkin tyytyväinen.

Joku näppärä voisi ensimmäisistä blogiteksteistäni päätellä, että projektini pitäisi olla jo päätöksessään, mutta kun nuorista miehistä on kyse (ja heistähän tässä projektissa alunalkujaan on kyse), asiat venyvät ja paukkuvat, suunnitelmat muuttavat muotoaan. Vegasiin ei loppuviimeksi mentykään, vaan syksylle on sen sijaan varattuna matkat Miamiin. No käyhän se minulle, etenkin, kun esikoispoikani antoi luvan:"ei sun äiti tarvitse sitä blogin nimeä tämän takia muuttaa".

Seuraathan siis yhä matkaa villasukilla Vegasiin tai.... kirjoneuleilla Miamiin - ihan miten vaan.

Missä palmupuut on puita vaan, syntyi sukat nää tähän maailmaan

Luin jostain viisauden: "parempi yksi ruuvi löysällä, kuin monta kireällä".
Myönnettäköön, että tunsin itseni jossain määrin yksilölliseksi, kun Vietnamin rannoilla, reilun 30 asteen lämpötilassa, kaivoin esille kutimeni ja ryhdyin nakuttamaan villasukkia. Sainpahan ainakin hymyjä ja myös lievää hämmästystä osakseni. Vaan joku tykkää maata rannalla ainoastaan aurinkoa palvoen, joku kirjoja ahmien ja joku sukkia väsästäen.

Totta, olen siis ollut lomalla ja nautin joka hetkestä lämmössä ja leppoisassa tuulessa. Elämäni ensimmäinen Aasiaan suuntaunut matka on nyt takana ja luulenpa, ettei se jää viimeiseksi. Koin mm.
1) mahdotonta liikennettä Saigonissa
2) ihania kala- ja äyriäisruokia Phan Thietissä
3) Apinan vuoden alun Muinessa
4) hiekkaa varpaiden välissä
5) ikimuistoista yhdessäoloa rakkaitten ihmisten kanssa

Kahdessa viikossa valmistui kolme kettukarkkisukkaa. Olisi ehkä valmistunut enemmänkin, mutta punainen villalanka pääsi loppumaan, eikä sitä löytynyt lisää paikallisesta marketista.

Tästä on hyvä - lumitöiden myötä - jatkaa kevättä kohti!

Tuokoon vuosi 2016 onnea, iloa ja paljon uusia sukkia!

Blogin hiljaiselosta voisi melkein päätellä, että intoni sukkiin on laantunut, mutta oikaistakoon asia heti, sillä näin ei ole. Oikeastaan tilanne on päinvastainen, sillä neuloosi tautina on ottanut niin vahvasti vallan, etten enää (muka) ehdi kirjoittelemaan, en siivoamaan, en silittelemään pyykkejä enkä lenkkeilemäänkään. Sukkia on siis syntynyt viimeisinä viikkoina enemmän kuin koskaan aikaisemmin!

Muutama päivän ennen joulua tein inventaarion valmiiden sukkieni koppaani ja sen seurauksena yksitoista sukkaparia löysi tiensä ystävien joulupaketteihin. Suoranaista matkaa lämpimään he eivät siis minulta lahjaksi saaneet, mutta lämpöä kuitenkin sukkien muodossa. Kiitoksiakin sain ja ne puolestaan lämmittivät omaa mieltäni suuresti!

Jouluaaton aattona toi posti minulle mieluisan paketin: Novitan ja Citymarketin sukkakilpailussa oli ollut onni myötä ja siksipä sainkin melkoisen pussillisen uusia lankoja. Ei liene vaikeaa kuvitella sitä hiplailun määrä, kun langat käsissäni mietin ja pohdin uusien mallien tekoa. Kuvassa voittolankojani sekä parit tekeleet, joista tiikerintassusukat ovat jo matkanneet pienien rakkaiden ystävieni luo Jyväskylään. Kettukarkkisukat odottavat vielä eräitä syntymäpäiviä...

Nyt joku saattaisi ihmetellä, että miten lahjaksi annetut sukat karruttavat Las Vegasin matkakassaa. Ja vastaus on: eivät mitenkään! Tosiasia kuitenkin on, että vaikkei sukantekijän lompakko ihan joka sukista paksuuntuisikaan, niin hyvä mieli ja antamisen ilo ovat sitäkin suurempia rikkauksia.

Antamisen - ja kaiken muunkin - iloa siis myös vuoteen 2016!